Tämä jää takuulla mieleen – Fuksi kertoo, millaista on aloittaa opiskelut poikkeusaikana

Syksyllä opintonsa aloittanut matematiikan fuksi Sofia Järvelin kertoo, miltä poikkeuksellinen syksy on näyttänyt fuksin näkökulmasta.

Etäopiskelu on vuoden 2020 avainsana myös uusille opiskelijoille. Kuva: Sofia Järvelin

Tänä syksynä minä ja moni muu fuksi olemme olleet uuden edessä. Aloitimme elämässämme uuden luvun, kun koitti aika aloittaa yliopisto-opinnot ja muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Jotta tämä kaikki ei olisi ollut jo valmiiksi tarpeeksi jännittävää, päätti maailma antaa meille vielä vähän enemmän jännittämisen aihetta.

Moni on varmasti kuullut, kuinka ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat tärkeitä ystävien hankkimisessa, ja tapahtumissa kannattaisi käydä. Meille tilanne oli toinen. Päässä pyöri ajatus, miten saan kavereita, kun tapahtumia ei välttämättä ole ja opinnot alkavat etäopintoina. Mielessä kävi jopa, näenkö kurssikaverini ensimmäisen kerran vasta valmistumisen yhteydessä.

No, tuo pelko ei onneksi käynyt toteen.

 

Normaalisti lukuvuoden ensimmäisenä päivänä me fuksit suuntaisimme yliopistolle aloitusluennolle ja näkisimme yliopiston käytävillä kurssikaverimme. Meillä ei ole tietoakaan siitä – eikä tule olemaan – kuinka jännittävää olisi ollut mennä lukuisten uusien ja vieraiden ihmisten kanssa isoon auditorioon.

Me kaivoimme tietokoneemme esiin juuri ennen luennon alkua, ja kuuntelimme luentoa kotoa käsin. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa myös tällaiset toteutustavat!

Koko syksynä enemmän tutuksi on tullut oma koti kuin yliopisto. Osa luennoista on pidetty livelähetyksenä Teamsissä tai Zoomissa, osa on tallennettu myöhempää katsomista varten ja osa on tullut suoraan tallenteina Moodleen. Etäluentojen takia emme ole nähneet livenä yhtäkään opettajaa, mutta eiköhän asia korjaannu tulevina vuosina – toivottavasti.

Tehtäviä on palauteltu etänä Moodleen, ja me matikan opiskelijat olemme käyneet yliopistolla vain harkkaryhmässä, jos siinäkään. Toki, ensimmäinen tentti pidettiin yliopistolla, ja uskallan sanoa, ettei kukaan meistä olisi vielä vuosi sitten uskonut istuvansa ensimmäisessä tentissä maski kasvoilla.

Onneksi kyseiset maskit eivät ole yhtä peittäviä kuin suositussa Masked Singer Suomi -ohjelmassa, niin valvojien oli helppo tarkistaa henkilöllisyytemme.

Itse olen kuitenkin tykännyt etäopiskelusta siinä suhteessa, että pystyy täysin itse rytmittämään päivänsä ja tarvittaessa luentojen aikana voi vaikka syödä lounasta. Pakko kuitenkin myöntää, että yksin puurtaminen on välillä hieman puuduttavaa, ja koska opiskelut hoitaa pääsääntöisesti kotona, välillä on vaikeuksia erottaa opinnot vapaa-ajasta.

 

No, entäs sitten ne tapahtumat, jotka tarjoavat loistavaa vastapainoa opiskelulle? Onneksemme kaikkia syksyn tapahtumia ei peruttu, vaikka suurimpia niistä, esimerkiksi Hämeenkadun Appro, ei sattuneesta syystä järjestetty.

Ensimmäisellä viikolla Luuppi järjesti meille fukseille muutamana iltana ohjelmaa Sorsapuistossa, pääsimme myös kampuskierrokselle ja tutustumissaunalle tutustumaan muihin uusiin ja vanhoihin luuppilaisiin.

Tapahtumat on järjestetty vastuullisesti ja mahdollisuuksien mukaan etänä tai ulkona – onneksi sää on suosinut ulkotapahtumia! Olkoon näistä esimerkkinä Teamsissä pidetty Sivuainepaneeli ja puistohengailun hygieeninen muna-agility. Muita järjestettyjä tapahtumia ovat olleet esimerkiksi elokuun Aloha Kolmiot, jotka taisivat jäädä ainakin fuksisyksyn ainoiksi kolmioiksi, Cyberpunk-sitsit, saunaillat, Fuksikyykkä ja lukuisat muut pienemmät tapahtumat.

Pelko siitä, ettei tapahtumia voisi järjestää ollenkaan ja täten muihin luuppilaisiin tutustuminen viivästyisi, on siis osoittautunut turhaksi, vaikka aiempaan verrattuna tapahtumakalenteri on ollut väljempi ja osallistujamääriä on jouduttu rajoittamaan.

Lärpäkepisteitä on siis saanut kerättyä hyvää vauhtia, ja uskoisin, että loistofukseja on tulossa, vaikkei toimistolle olekaan päässyt hengaamaan.

Tapahtumien ansiosta on päässyt tutustumaan muihin luuppilaisiin, niin uusiin kuin vanhoihinkin. Omia kaveriporukoita on jo muodostunut, ja näin ollen myös ilman kavereita jäämisen -pelko on osoittautunut aivan turhaksi. Tietysti, tilanne voisi olla eri, mikäli syksyllä olisi sairastellut, ja siksi olisi joutunut jättämään tapahtumia välistä. Kaikki on loppujen lopuksi pienestä kiinni.

 

Opiskelukaverit ovat tarjonneet vertaistukea tehtävien kanssa tehden opiskelusta mielekkäämpää. Teams on ollut kovassa käytössä, ja välillä sen ja tehtävien parissa on saattanut kulua jopa 5 tuntia. Toki, jutut ovat paikoitellen ajautuneet sivuraiteille, mutta mikäs sen mukavampaa kuin tutustua enemmän ja enemmän uusiin ystäviin.

Kaikki luuppilaiset, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä, ovat olleet oikein mukavia ja helposti lähestyttäviä. Vanhat luuppilaiset ovat ottaneet meidät fuksit lämpimästi vastaan ja tulleet juttelemaan niitä näitä saaden tuntemaan olomme tervetulleiksi yliopistoon ja varsinkin Luuppiin. Parin kuukauden kokemuksella voin todeta, että Luuppi on täynnä huipputyyppejä!

Fuksisyksymme on ollut aiempiin vuosiin verrattuna erilainen, mutta kuitenkin samanlainen, ja tämän on mahdollistaneet Luupin hallitus, toimihenkilöt ja tuutorit – kiitos heille!

 

Positiivisinta tässä poikkeusajassa on se, että takuulla fuksivuotemme jää meille jokaiselle mieleen. Ja eiköhän tässä opintojen aikana vielä pääse toimistolle, Kolmioille ja muihin tapahtumiin sekä ihan yliopistollekin ilman maskia. Pidetään sekä muista että itsestämme huolta, niin tuo päivä koittaa nopeammin!

 

Teksti: Sofia Järvelin