Luupin MM-kyykkäraportti

Teksti: Kuura Ahola

Koko Hervannan kampuksen yhdeksi lauantaiksi helmikuussa vallanneet Akateemisen kyykän MM-kilpailut ovat opiskelijoiden juhlaa. Noin 5000 kävijää vuosittain keräävää tapahtumaa vietettiin tänä vuonna paukkuvassa pakkasessa ja vaikka itse kullakin taisi päivän mittaan tulla vilu, ei pieni kylmyys vaikuttanut laskevan (juhla-)kyykkämieltä.

Minuuteissa loppuunmyyvään kyykkätapahtumaan matkustaa kyykkääjiä ympäri Suomen, eikä ole väliksi onko vakavamielinen kyykän_pellaaja vai koskenut karttuun kerran aiemmin (jos sitäkään). Tunnelma on korkea ja kisa-alueelta voi bongata pelaajia erinäisen rekvisiitan kanssa: Muutaman metrin korkuinen Hauki-kyltti tai vastaan lipuva motorisoitu sohva vaikuttavat olevan molemmat lähes normaaleja näkyjä.

Luupin joukkue Hauki don’t hurt me edustamassa MM-kyykässä.
Kuva: Vivian Tuominen.

Kyykkäinto on tänäkin vuonna näkynyt vallanneen myös monet Luuppilaiset niin MM-kyykässä kuin sen ulkopuolellakin. Luuppilaisia näkee pelikentillä kaikissa turnauksissa ympäri vuoden & Suomen, eikä MM-kyykkä ole tietenkään poikkeus. Tiettävästi turnaukseen osallistui ainakin kolmetoista Luupista lähtöisin olevaa joukkuetta, mukana menossa olivat esimerkiksi tällä kertaa nimellä Fuksikyykkä esiintynyt Luupin 2023 fuksikyykän voittanut Kyykkä Kisut sekä pro-sarjan puolella edustanut DDRNV Ahvenkuiskaajat.

Kireä pakkanen ei haitannut luuppilaisten kyykkämieltä.
Kuva: Olivia Keskinen, TT-kamerat.
Pakkanen kohmetti linssinkin mutta prot jaksaa.
Kuva: Otto Jahnukainen, TT-kamerat.

Oma kyykkäpäiväni kului viime vuonna perustetun Hauki don’t hurt me -joukkueen riveissä, vaikkakin vain alkupelien ajan matkan katkettua lyhyeen. Onneksi tilannetta lohdutti jo aikaisin aamusta pidetty joukku(eid)en nyyttäriaamupala ja upea tunnelma muilla kentillä, joissa pelejä pääsi seuraamaan vielä omien päätyttyä. Illalla juhlatunnelma jatkui myös Luupin varsin suositulla MM-kyykkäsaunalla yhteistoiminnan merkeissä.

Kysyin luuppilaisilta myös päivän kohokohtia ja vastaukset osoittautuivat varsin vaihteleviksi. Vastauksia lukiessa tuli mietittyä kenelle tapaukset ovat olleet niitä tosia kohokohtia kun yhdeksi teemaksi nousi muunmuassa häviäminen (”Yleisen sarjan voittajille häviäminen” ja ”Hävittiin TiTeläisille”). Toisena teemana nousi myös varsin epäyllättävästi alkoholi ja sen seuraukset (”Gini pullon tyhjennys saunalla” ja ”Pimeä kohta muistissa saunassa käynnin kohdalla”).

Muita vastauksia saatiin liittyen niin pelaamiseen, säähän kuin kenttiinkin.

Himmanen pelas ekan pelin meidän joukkueessa kun [nimi poistettu] oli myöhässä.

Näin koko mm kyykän kovimman tuloksen (+7) kun soitin DJ setin pääkentän luona.

lämpönyytit also known as heatpackit olivat päivän mvp, suuren urheilujuhlan tuntu oli läsnä niin kauan kuin lysti kesti, kentissä oli tyypillisesti liikaa epämääräisiä kohokohtia, random encounter kohdata uudestaan sama pyyhejäbä joka jakeli pari vuotta aiemmin pyyhkeitä ja tunnisti pyyhkeen, joukkuetoverin mielettömän hupaisa julkaisukelvoton suoritus jälkipyykki-kapinan jälkeen.

Päivän kohokohtiin kuului myös:

Nähdä monia vanhoja partoja pyyhkimässä lattiaa nuorella verellä.

Nauttia kylmyydestä ja kunnon talvesta ja siitä että vaikka oli kunnolla päällä niin silti paleli vähän.

Ja tietysti viimeisenä vastauksena kaiken tämän ja erityisesti allekirjoittaneen hämmennyksen erityisen hyvin tiivistävä:

Joku luuppilainen kadotti sormenpäänsä.

Jäikö kyykkähammasta kolottamaan MM-kyykän jäljiltä? Lue artikkeli ”Ai muutakin kuin kaljakyykkää?” ja lähde mukaan treenaamaan!

Tämän kevään kyykkämeiningit jatkuivat vielä Oulun World Cup of Kyykkä:ssä.
Kuva: Joonas Koponen