Fear and loathing in Luuppi+UDK sitsit

Musiikkisitsailua

Satanismiin viittaavista teemoista huolimatta yhteinen (hevi)sävel löytyi musiikkisitseiltä.

”Mellansuu” kajahti salissa ja ihmiset joi. Oli taas aika sitsien, jossa kaikilla oli niin mukavaa. Nämä eivät kuitenkaan olleet aivan mitkä tahansa sitsit ei, nämä olivat sitsit yhdessä UDK:n kanssa, joille nämä olivat järjestykseltään ensimmäiset. Oli aika musiikkisitsien.

Sitsien alku meni melko kömpelösti. Monet luuppilaisetkaan eivät tuntuneet muistavan perinteistä Helan går-osuutta, mutta ei se mitään. Sitsikansalaisista ehkä kaikkein valveutuneimpina olivat eräs hevari-moppitukka sekä lyhytkasvuinen manlet, jotka jo heti alkuun varmistivat, että jokainen saa juodakseen mellansuu-huudahduksen avulla. Tässä tehtävässä he onnistuivat – alun kankeuden jälkeen sitsikansa rentoutui melko nopeasti ja lähti yhdessä laulamaan lauluja, jotka monet olivat heille tuntemattomia.

Fuksin neuvoja ensikertalaiselle sitseillä (LuuppiSanomat 1/10):

”Jos haluaa juoda, on pakko laulaa. Laulun jälkeen saa vasta juoda, ellei joku huuda ’Mellansuu’. Muuten tuli rangaistus.”

Laulurepertuaariin kuului melko perinteisiä lauluja sekä muutama uusikin. UDK:laisilta saimme hieman haikeita katseita, kun Luuppilaiset lauloivat meille rakkaan ”Pienen pieni luuppilainen”. Hymy tarttui heidänkin korviinsa, kun allekirjoittanut sepitti lennosta heillekin ikioman säkeistön. Hekin olivat valmistautuneet ja lisänneet yhden UDK-teemaisen laulun vihkoseen. Valitettavasti en muista, että miten se meni, mutta muistaakseni oli jopa ihan laulukelpoinen.

Juomatarjoilu oli perinteiseen tyyliin nipin napin riittävää, mutta laadukasta. Tälläkin kertaa saimme nauttia hieman miestä vahvempaa, jonka juotuaan jostain syystä monelle tuli yskäkohtaus. Onko flunssaa liikkeellä?

Jos toasteista voin esittää oman arvioni, niin toimivat he totuttuun tapaan tarvittavan tiukasti. UDK:n puolelta toastina toiminut henkilö tosin oli ensi kertaa sitseillä ja siksi lähinnä kuunteluoppilaana sillä välin, kun Luupin toasti käskytti sitsikansalaisia. Kuri pysyi hyvin, eikä tarpeetonta perseilyä esiintynyt ainakaan alussa.

Lopputuloksena olivat varsin onnistuneet sitsit sekä järjestelyiden että ihmisten osalta. Hieman enemmän perseilyä olisin toivonut myös muilta sitsi-ihmisiltä, mutta ehkä selvisin ilmankin. Loppuarvosanaksi annettakoon vaikka A+/100, joka ei perustu mihinkään todelliseen mitta-asteikkoon.

Terveisin ystävänne,

Andrew W.K