Opinnäytetyösarja: Arttu Ojanperä

Kukaan ei väittänyt, että se olisi helppoa – Taistelua gradun kanssa

Pro gradu-tutkielma, Gradu, Iso G… Jokaisen perustutkinto-opiskelijan magnum opus ja opiskelujen loppuvaiheen merkittävin koetinkivi. Itselleni tämän esteistä korkeimman ylittäminen oli pyörinyt mielessä aina siitä lähtien, kun sain kandini valmiiksi muutama vuosi sitten. Koska tyyliini kuitenkin kuuluu vitkastelu (se onkin ainoa paheeni), eikä oikeanlaista aihetta oikein meinannut tulla mieleen, pääsin aloittamaan graduani vasta siinä vaiheessa, kun olin suorittanut melkein kaikki muut syventävät opintoni. 

Pidin tärkeänä, että graduni aihe liittyisi johonkin minua erityisesti kiinnostavaan asiaan, jotta kirjoittamisesta ei tulisi heti kättelyssä pakkopullaa. Puntaroin mielessäni erilaisia aiheita matematiikan eri osa-alueilta, kunnes innostukseni toden teolla heräsi topologian kurssilla. Sopivan mielenkiintoinen aihe löytyikin lopulta topologian saralta, ja päädyin käsittelemään gradussani metristyviä topologisia avaruuksia, niiden ominaisuuksia ja ehtoja metristyvyydelle. Ensimmäiseksi haasteeksi osoittautui noiden termien selittäminen satunnaisille kysyjille. En ole oikein vieläkään keksinyt, miten sen yksinkertaisesti selittäisi, mutta se kai kuuluu asiaan tällä alalla.

Topologiaan liittyviä graduja ilmeisesti tehdään Tampereen yliopistossa harvemmin. Professori Eero Hyry vastailikin alustaviin tiedusteluihini tästä miettimästäni aiheesta nopeasti, ja pian päästiinkin tekemään suunnitelmaa siitä, miten asiassa edetään. Itse esitin aikataulusta ensin melko optimistisen arvion, mutta päädyimme kuitenkin – jälkikäteen ajateltuna viisaasti – asettamaan gradun tavoitteellisen valmistumisajankohdan vain vuoden tarkkuudella. Sovittiin myös tarkemmin tutkielmassa käsiteltävistä asioista ja puhuttiin muutamista mahdollisista lähdeteoksista.

Homma tuntui lähtevän käyntiin varsin mukavasti. Harjoitusaineen sain kirjoitettua suurinpiirtein tavoiteajassa, ja varsinaisen gradutekstin pariin siirtyminen tuntui tässä vaiheessa innostavalta. Motivaationi oli korkea, kun pääsin pyörittelemään termejä ja määritelmiä, joihin en ollut aikaisemmin syventynyt. Sain myös ohjaajaltani hyviä neuvoja ja rohkaisevaa palautetta, kun lähetin hänelle alustavaa materiaalia luettavaksi. 

Ennen pitkää matkaan kuitenkin alkoi ilmestyä varsin hankalia mutkia. Joissakin lähdekirjoissa asiat oli esitetty kohtuuttoman monimutkaisesti, joissakin lähteissä oli käytetty eri määritelmiä kuin muissa lähteissä, ja joillekin lauseiden todistuksille ei meinannut löytyä lähteitä ollenkaan. Joidenkin termien suomentamiseen ei löytynyt yleisesti hyväksyttyä käytäntöä. Näihin kaikkiin asioihin olisi varmasti saanut ohjaajalta apua, mutta omassa päässäni häpesin kompurointiani niin, että en viitsinyt häntä häiritä moisilla pikkuasioilla. Kirjoitustyöhön tuli päivien, jopa viikkojen taukoja. Inspiraatio katosi ratkaisevalla hetkellä, juuri kun olisi pitänyt käydä tutkielman päätuloksen, Nagatan-Smirnovin metristyslauseen, kimppuun. 

Loppujen lopuksi otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kirjoittelin gradun siihen kuntoon, että se oli omasta mielestäni melkein valmis. Tässä vaiheessa hieman ärsytti, kun ohjaaja tuntui joka palautuksen jälkeen löytävän aina uusia korjattavia asioita, ja oman tekstin lukeminen uudestaan ja uudestaan läpi alkoi muutenkin saada vainoharhaisia piirteitä. Lopulta kuitenkin tuli viimeisen pienen korjauksen vuoro, ja sen jälkeen lopullisen palautuksen. Ajoittain toivottomaltakin tuntunut urakka oli viimein valmis.

Mitä tästä sitten jäi jälkipolville kerrottavaa, tai paremminkin neuvottavaa? Ainakin se, että graduohjaajan kanssa kannattaa pitää aktiivisesti yhteyttä koko prosessin ajan. On huomattavasti helpompaa kysyä heti apua kuin painiskella ongelmiensa kanssa itse. Omaan tekstiin kannattaa säilyttää terve kriittisyys, mutta realistinen opiskelija myös tunnistaa valmiin tekstin, eikä sorru loputtomaan korjauskierteeseen. Näiden asioiden pitäminen mielessä olisi varmasti helpottanut omaa hommaani huomattavasti. Mutta hei, kukaan ei väittänyt, että se olisi helppoa!

– Arttu Ojanperä

Tutustu Artun graduun: Metristyvät topologiset avaruudet (2016)