Marraskuun kuudentena päivänä lähes vuoden kestänyt Luupin ja TiTen yhteinen projekti saapui lakipisteeseensä. Alkusyksy oli sisältänyt mielettömän määrän puhelinsoittoja yrityksiin, mailien lähettelyä edestakaisin, tolkutonta juoksentelua eri paikkoihin, yleistä hämmennystä, merkkien ompelua, taas merkkien ompelua, vieläkin merkkien ompelua sekä jälkeenpäin totaalisen hyödyttömäksi osoittautuneen niputustuokion. Mutta nyt oli H-hetki! Kuusihenkinen Tampereen tietojotain-alan opiskelijajärjestöjen edustusryhmä odotteli hermostuneena rautatieaseman aulassa tulevaa vierasjoukkoa. Valmisteluja tätä tapahtumaa varten oli tehty kuukausitolkulla. Mikä siis voisi mennä pieleen? Paitsi kaikki.

Pian alkoikin rautatieaseman käytävältä kuulua iloista älämölöä, mikä oli selkeä merkki vieraittemme saapumisesta. Ja he tulivat, kaukaa Pohjanmaan lakeuksilta, Aurajoen vehreiltä rannoilta, lappeen Rannasta, Kehä kolmosen sisäpuolelta, jne. Pian meitä olikin kasassa aseman aulassa melkoisen meluisa poppoo, ja tapahtuman ensimmäiset teekkarilaulut kajahtivat kanssaihmisiemme iloksi. Mutta ne eivät olisi viimeiset. Ehei.

Runsaan kahdeksankymmenen hengen porukan ohjailu on muuten vaikea juttu. Kokeilkaa joskus. Osoittautui, että siihen tarvittiin sekä lastentarhanopettajan että ammattiupseerin taitoja. Lopulta saimme porukan naamat käännettyä samaan suuntaan, ja lähdimme kohti majapaikkaamme, Tampereen Lääketieteen Kandiseuran klubia Tampere-taloa vastapäätä. Muutama yksinäinen tietysti vielä juoksi rautatieaseman vieressä olevasta Alkosta perässä.

Saatuamme ihmisten tavarakuormat purettua TLK:lle lähdimme Tampere-talon eteen, missä kolme excubussia odotti viedäkseen meitä tamperelaisiin tietotekniikkayrityksiin kuulemaan, miksi juuri he ovat parempia työnantajia kuin ketkään muut. Excujen taso osoittautui vaihtelevaksi. Tiedonhallinta Oy tarjosi opiskelijan perusravintoa, olutta, mikä tekikin kauppansa. TPO lähinnä hämmensi. ICL:llä oli erittäin upea aula, johon tutustuimme antaumuksella noin kymmenen minuutin ajan ennen kuin selvisi, ettei meidän tulostamme sinne tiedetty ollenkaan. Yhä tänäkin päivänä on selvittämättä tuon informaatiokatkoksen syntyhistoria. No, ei kun mielenkiintoisempaan excukohteeseen: teekkariravintola Cupolaan, jonka työpaikkatarjontaan emme tutustuneet, mutta saimme sentään edullista olutta ja siideriä.

Excujen päätyttyä aterioimme TTKK:lla Hermitecissä, minkä jälkeen olikin vuorossa päivän epävirallisempi ohjelma: saunominen. Kaikki paikalla olleet järjestöt osoittautuivat saunomistaitoisiksi, ja ällistyttävää kyllä saimme jopa jonkinlaiset saunavuorot aikaiseksi: miesten, naisten, ja "yleisen". Hallitusten pääjehut pitivät saunan kokoustiloissa miitinkiä, jossa yleismukavan rupattelun lisäksi nakitettiin vuoden 97 YTP Suomen Turkuun sekä suunniteltiin projektia naisten houkuttelemiseksi tietojotainalalle.

Kello kahdelta yöllä oli vuorossa lähtö nyssekyyditse majapaikkaamme keskustaan. Mikä ei osoittautunut aivan helpoksi asiaksi. Nysse oli nimittäin tullut aivan väärään paikkaan ja vieläpä väärään aikaan. Seurasi yleistä hämmennystä, juoksentelua ja paniikkiakin ennen kuin bussi viimeinkin löytyi ja kaikki pääsivät turvallisesti kyytiin. Paitsi eräs nimeltä mainitsematon, kypsän oloinen YTP-projektipäällikkö seurueineen. Onneksi kyseinen päällikkö seuralaisineen pääsi jäljessä taksikyydillä TLK:lle, koska muutoin he olisivat jääneet täysin paitsi teekkareiden öisestä maratonlaulusuorituksesta, joka oli kestävyydessään kunnioitettava suoritus (päättyi kuudelta aamulla). Ja tunnetustihan teekkarilaulu on voima- eikä taitolaji. Erityisesti erään otaniemeläisen tietoteekkarikillan nimeltä mainitsematon excumestari osoitti pätevyytensä tässä kisassa, tosin hänen allaan ollut kirjahylly kesti vähemmän aikaa kuin hän itse.

Aamupäivällä olikin täysin erilaista ohjelmaa vuorossa. Hermiteciin oli saapunut joukko yrityksiä esittelemään, miksi juuri he ovat parempia työnantajana kuin ketkään muut (hmmm... deja vu?). Mukana oli huolellisesti silitettyihin pukuihin sonnustautuneita Andersen Consultingin edustajia, Honeywell sekä kolme kännykkäfirmaa. Väsyneet ja päänsärkyiset ihmiset kiertelivät standeilla kyselemässä tyhmiä, täyttivät hakemuksia sekä kuuntelivat yritysluentoja. Yrityspäivät päättäneessä paneelikeskustelussa saattoi osallistujan asustuksesta selkeästi päätellä, kuuluiko tämä yrityspuolen vai akateemisen puolen edustajiin, mikä triviaseikkana mainittakoon.

Yrityspäivien päätyttyä vuorossa oli tutustuminen tamperelaisen kulttuurielämän keskipisteeseen: pubeihin. Vierailijaporukka jakaantui pienellä rohkaisulla kolmeen "teemaryhmään": mannermaiseen kierrokseen, rockkierrokseen sekä olutkierrokseen. Jälkimmäinen oli etenkin otaniemeläisten suosiossa, jostain kumman syystä. Matkalla keskustaan teekkarit lauleskelivat (taas kerran) bussissa reippaita lauluja bussikuskin ylistykseksi sekä kanssamatkustajien kiusaksi. Lauluissa kerrottiin hilpeään sävyyn mm. Olof Palmen teatteriretkestä eräänä helmikuisena iltana sekä Ayrton Sennan toikkaroinneista formularadalla. Hubaa.

Tamperelaisiin ravintola-antimiin antaumuksella tutustuttuamme vuorossa oli DISCOnnected-bileet Yo-talolla, missä itse kukin toivoi pääsevänsä Connected-tilaan. Osalta tämä onnistuikin, kiitos toimineen senssiohjelman. Ällistyttävää kyllä softapuoli ei siis tässä tilaisuudessa bugannut. Suomirock- ja 80-lukuispop-painotteinen musiikki raikasi, ihmiset bailasivat pubikierroksen höyryissä, ja kivaa oli. Ennen kolmea ilo kuitenkin loppui valomerkkiin, ja vuorossa oli siirtyminen majapaikkaan, osa bussilla, osa kävellen.

Aamulla vieraamme siirtyivät useimmilla oudon pieneksi jääneen aamiaisen jälkeen junille kasvot vaaleina ja kädet täristen, mutta pirteä ja tyytyväinen ilme kasvoillaan. Isännät siivoilivat majapaikkaa ja potkivat hereille kaksi yksinäistä otaniemeläistä, jotka olivat päättäneet jatkaa ruususen uniaan televisiohuoneen lattialla. Miekkoset saatiin kuitenkin pomppaamaan ylös varsin äkkiä, kun he saivat kuulla muun porukan lähteneen jo tuntia aikaisemmin. Tahto voittaa siis kyllä dagenefterin, kunhan se on kyllin vahva.

Seuraavana vuonna YTP järjestetään siis Turussa, ja Luuppikin aikoo osallistua aktiivisesti ja suurella porukalla. Muttei laula.