Kysymyksessä oli siis opiskelijoiden liikuntaliiton (OLL) pesisturnaus Vaasassa 29.-30.9.1996. Joukkueemme Luuppi-Transla-Staabi (LST) koostui nimensä mukaisesti näiden ainejärjestöjen edustajista. Luupista mukana oli viisi, Translasta neljä ja Staabista yksi edustaja. Oman maineemme(?) lisäksi harteillemme kaatui koko yliopiston tunnettavuus, sillä tiettävästi olimme ainoa joukkue joka Vaasaan asti oli lähtenyt.

Reissumme alkoi Tampereen asemalta pitkän matkan ja aikaisen pelien alkamisajan-kohdan takia jo perjantaina kello kahdeksalta illalla. (Tosin allekirjoittanut sai tietää, että tuo kello 8 tarkoitti perjantai-iltaa eikä lauantaiaamua vasta muuta-man tunnin ennen lähtöä. No mukaan kuitenkin ehdittiin!) Tiimistämme 9/10 oli harjoitellut ahkerasti koko kesän vanhalla piirway-raralla Eteläpuistossa. Sen sijaan alunperin "pelinjohtajan" paikkaa havitellut keltanokka joutuikin yhtäkkiä ja täysin kylmiltään myös pelaamaan jokaisessa ottelussa. Mutta onnistuihan se kun lainaili aina tarvittavia varusteita vastustajilta.

Saavumme Vaasaan

Perillä Vaasassa hilpeähkö joukkomme törmäsikin nopeasti ennalta odotettuihin vaikeuksiin: Oli löydettävä Keskuskoulu, joka oli määrätty majoituspaikaksemme. No eihän tätä nyt vielä voida vaikeutena pitää, mutta kysy nyt Wasassa vastaantulijoilta tietä, kun kysymyksiin vastataan jatkuvasti toisella kysymyksellä: "Talar ni svenska?" (Ei mitään käytöstapoja.) No (Luuppilaisten) onneksi puolet joukkueesta oli Translasta, joten tämä kieliongelma ei päässyt kasvamaan mitenkään ylitsepääsemättömäksi. Koulu löytyi ja nopean majoittumisen jälkeen olikin pakko lähteä katsastamaan vieläkö ravintola Hullu Pullo olisi paikallaan. Ja olihan se! (Mitä olisikaan vierailu Vaasaan ilman Hullua Pulloa? - matkailuvinkki ja maksamaton mainos) Ilta loppui kuitenkin lyhyeen (klo 3), koska pelit alkaisivat aikaisin seuraavana aamuna.

Turnaus

Rentosarjaan oli ilmoittautunut yhdeksän joukkuetta, joiden kotipaikat sijaitsivat ympäri Suomea Helsingistä Rovaniemelle, Vaasasta Joensuuhun. Lohkoomme oli LST:n lisäksi sijoitettu wy-always Vaasasta, Tikkarit Joensuusta sekä Sos.alan oppilaitos Seinäjoelta. Näistä tosin viimeisenä mainitun paikka olisi kyllä ollut ehdottomasti kilpasarjan puolella. (toim. huom.)

Ensimmäinen ottelumme Joensuun lollypopseja (tikkareita) vastaan olikin alkukangertelun jälkeen melko tasainen. Edes supervuorolla emme toisiimme eroa saaneet ja lopputulos olikin 2-2. (Kotiutuslyöntikisaa ei käyty) No, tämä tasapeli osoittautuikin kyllä melkoiseksi saavutukseksi kunhan tasoeromme muihin joukkueisiin päivän mittaan paljastui. Emmekä varmasti olleet ylivoimaisia! Vaasan Alwayssia vastaan lopputulos oli puhdas 9-0. Kotikenttäedulla taitaakin olla suurempi vaikutus kuin uskoisikaan. Vai alkoiko huippu-urheilijoiden (ja meidän) suosimien nenäteippien vaikutus lakkaamaan?? Ennen kolmatta ottelua olikin mukavasti aikaa toipua tappiosta ja käydä kaupungilla täydentämässä eväsvarastojamme.

Ottelu Seinäjokelaisia vastaan olikin sitten oma lukunsa. Lopputulos oli siedettävä 6-8, mutta se ei kyllä kerro pelistä juuri mitään. Tulipahan kuitenkin todistettua, että jopa takakentällä voi saada koppeja lähes vahingossa! Seinäjokelaisten, lähes ammattilaisten, otteita olisi kyllä ollut varmasti mukava katsella kilpasarjan puolella. Tosin heillä ei sentään ollut miesten Supersarja-pelaajia, kuten eräässä toisen lohkon joukkueessa. Vaikka Superin pelaajien kunniaksi(?) on kyllä sanottava, että heillä oli rentosarjan peleihin ainakin riittävän "rento" ote. S. Sirviökään ei varmaankaan muista jakaneensa nimikirjoituksia jne.!

Loppureissu

Ottelumme siis loppuivat alkusarjaan. Tosin eipä se seuraavana aamuna tainnut kovin monia pahemmin haitatakaan, etenkin kun Suomen "aurinkoisimmasta kaupungista" ei ollut tietoakaan ja raikas merituuli olikin onnistunut vilustuttamaan jotkut tiimistämme pahemman kerran. Ehkäpä "leipätehtaalla" tarjotuilla eväillä oli myös jotain tekemistä asian kanssa. (Sairaan hyvää leipää ja maksapasteijaa muuten. Vink vink)

Junamme Tampereelle lähtikin sitten sunnuntaina jo kohta puolenpäivän jälkeen ja loppuottelut jäivät valitettavasti näkemättä. Taas on yksi reissu vähemmän tehtävänä, eikä tullut (onneksi) edes Uumajaan lähdettyä. (Vaikka aikaa olisikin ollut.) Ensi vuonna peliämme voisikin parantaa ainakin kovemmilla lyönneillä ja edes hieman harjoituksissa käyneellä kopparilla. :) Mutta sehän onkin sitten jo kokonaan toinen tarina.

T, KOPPARI