Alunperin minun oli tarkoitus kirjoittaa tähän juttu pienistä harmaista miehistä, jotka kulkevat tiedon valtatiellä kuljettaen juuri kirjoittamaani sähköpostiviestiäni ystävälleni kauas maailmalle. Se ei kuitenkaan poikinut tarpeeksi aihetta juttuun. Seuraava ajatus oli kirjoittaa siitä, kuinka turhauttavaa on kirjoittaa näitä pakollisia pakinapalstoja, missä pj juttelee omiaan, eikä ketään kiinnosta. Tämän sivun juttuhan luetaan vain vessassa sen jälkeen kun kaikki muotovaahtopurkkien kyljet on jo luettu. Sekin aihe jäi tylsäksi, miksi aina valittaa jostain... Loppujen lopuksi ajattelinkin miettiä hiukan menneitä.

Nyt on taas vuosi kulunut ja minunkin puheenjohtajavuoteni ja koko hallituksen toimikausi lähenee loppuaan. Tämä vuosi on ollut Luupin osalta toiminnallinen ja tuottelias. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä ja laajentaneet toimintaamme ihan uusille sektoreille. Lisäksi olemme solmineet uusia suhteita niin teekkareihin kuin humanisteihinkin.

Itse henkilökohtaisesti olen saanut tältä vuodelta paljon. Olen joutunut nokakkain monien sellaisten asioiden kanssa, joita en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Useampaan otteeseen olen miettinyt, että kyllä ihmisen pitää olla hullu lähtiessään tällaiseen hommaan, mutta joka kerta olen tullut siihen tulokseen, että on tämä sen verran antoisaa hommaa, että vähän kannattaa tehdä töitäkin. Olen saanut paljon uusia ystäviä, kokemusta asioiden hoitamisessa ja onpahan aina jotain tekemistä. Ei tarvitse huolehtia mihin käyttää vapaa-aikansa.

Aika näyttää vieläkö minä vuoden alussa allekirjoitan näitä tämän sivun juttuja, mutta oli niin tai näin: Kiitos kaikille tästä vuodesta. Oli ilo työskennellä kanssanne.

Ensi vuoden sijoitusvinkki: Opintotukea ei kannata jättää pankkiin. Alkosta saa suuremmat prosentit.