Luuppilaisten excu Ouluun isäntien vinkkelistä
Torstai 29.2.1996. Ilma oli sumuinen ja lunta satoi. Päivä alkoi kääntyä iltapäivän puolelle. Lumisade sai luvan väistyä ja oli auringon aika astua estradille. Mikäpä muu sää voisikaan olla parempi ottaa vastaan vieraita. Muutamia blankolaisia ja myös yksi toisen alan tieteenharjoittaja pyörivät rautatieaseman liepeillä. Kello läheni viittä. Hienon odotustunnelman latisti kuulutus: Pikajuna 51 Helsingistä on myöhässä... . Eipä siinä auttanut muu kuin istuskella ja viritellä kameraa valmiusasentoon.
Hmm... hämmästyttävä ilmestys istahti viereiseen pöytään.. mitä, häh, kuka toi on??! Mieshenkilö esittäytyi luuppilaiseksi! Wow! Ensimmäinen exculainen olikin jo Oulussa! Miten tämä voi olla mahdollista? Jos junassa istuessa ei huomaa sen olevan myöhässä, voiko itse olla ajoissa määränpäässä??! Jaa-a. Siinä voisikin olla mielenkiintoinen filosofointi paikallaan.
Pizzaa
Kello oli 17.47 ja juna tulee!!! Luuppilaiset tulee! Ollaanko valmiita? Blankon vastaanottoryhmä ryntää asemalaiturille.. jee.. exculaisia. Tervetulotoivotusten ja muutamien valokuvien siivittämänä suuntaamme oitis matkamme luuppilaisten majapaikkaan (joka oli myös muutaman muunkin majapaikka.. heh. Ai miksi ni? No, älä kysy vaan lue eteenpäin!). Btw, Blankolla on jopa kohteliaita phukseja! Voinko auttaa laukun kannossa?, mylvähti phuksi. Asiallista.
Avot! Majapaikka! Rappuset ylös - rappuset? Phuuh... no niin. Mitä nyt? No, miten ois pieni esittely? Ookkei. Juu, tervetuloa Ouluun ja minä olen...., aloitti Blankon puheenjohtaja V-M Lehtomaa esittelykierroksen. Paikallisten opiskelijoiden esiteltyä itsensä oli luuppilaisten vuoro. Näin. Nyt kun tunnemme toisemme, miten olisi pieni nimileikki?, kiljaisi joku. Juu-u. Siinä sitä sitten olisikin leikitty perjantai-iltaan asti... Mitä nyt? Onko jollain nälkä? Ookkei. Nälkäiset exculaiset suuntaavaat matkansa kohti pizzeriaa muutamaa tyyppiä lukuunottamatta.
Räpylät kentässä
Tekemisen puute meinasi iskeä kun odottelimme pizza-exculta palaavia vieraita. Hmm... miten olisi pienet läpsyttelyt? Pienen epäröinnin jälkeen otimme lämmittelyt. Pientä houkuttelua saimme myös harjoittaa, jotta saimme luuppilaisen mieshenkilön mukaan leikkiin. ...läpyti läpyti... Nyt on kädet punaisena, joten jospa lopetettaisiinkin jo. Kappas. Sieltähän se syömäporukka jo tuleekin. Istukaa alas. Noin. Iso rinki. Mitä nyt? Harjoitamme pientä keskustelua kuka kenenkin kanssa. Aika kuluu. Tarjoilua. Nam! Vieraille ja paikallisille tarjoillaan lähdevettä. Kun jokainen on saanut lasin oululaista lähdevettä käteensä, nostettiin malja luuppilaisten exculle. Heps! Hörpsis! Phuuh... olihan äkästä raanavettä!
Tupakka, viina ja...
Ilta jatkui. Jano näyttää jatkuvan. Rinkikin on lattialta jo hajonnut läpsyttelyn myötä. On syntynyt jo pienempiä rinkejä. Jutustelu jatkuu. Aika kuluu. Voitaisiin alkaa pikkuhiljaa siirtyä Reikkuun, kiljaisi joku. Kehoitus ei saa välitöntä kannatusta, mutta jää alitajuntaan. Porukka siirtyy pienellä viiveellä, pienissä ryhmissä kohti Reidaria.
Kappas vaan. Laulut ovatkin juuri alkaneet. Nyt porukka kasaan ja lattialle! Laulukirjoja??! Rinki (jälleen) pystyyn. Yritys on kovaa. Tupakka, viina ja Luupin naiset! Ne tekee sut hulluks ne sotkee sun pään... Kova yritys jatkuu koreografian avustuksella. Laulujen välillä kuuluu huuto: Luuppi, Luuppi, Luuppi! Tunnelma on hieno. Yritys jatkuu... sukkula nostetaan päiden yläpuolelle. Venukseen se taitaa olla matkalla... :) Ilta jatkuu laulujen parissa. Erittäin pahoja kilpakumppaneita ei diplomin metsästyksessä ole havaittavissa. Pari muuta ryhmää yrittää kovasti pysytellä Luupin & Blankon matkassa.
Vaikeaa on, mutta excu jatkuu...
Ilta jatkuu Reikussa vielä muutaman tunnin. Vieraat ja isännät alkavat väsyä. Miten olisi siirtyminen majapaikkaan? Suuri excuporukka palaa majapaikkaan pienissä osaporukoissa. Osa joukosta on niin väsyneitä, että majapaikkaan päästyään on suuntana patja. Toisilla taas ei. Pieni porukka jaa istumaan iltaa eteiseen. Eräs paikallinen ei-blankolainen alkaa kertomaan iltasatua vieraille. Sadusta tulee ilmeisesti todella unettava. Ai miten niin? No kun itse sadun kertojakin nukahtaa lattialle.. :) Ilmeisesti ruotsin kirjakaan ei moiseen unettavuuteen pysty. Osa isännistä siirtyy vieraiden saattamisen jälkeen omille kämpillensä tuutimaan.
Eteisen joukko jatkaa jutustelua. Usein kuultu kommentti eteisessä oli: Youre killin me!. Kännykätkin vastaajineen leikkivät pientä roolia illan (myöskin perjantai-illan, hihii) tapahtumissa. Nälkä. Kolmen miehen porukka (1*blankolainen + 2*luuppilainen) suuntaan yöllä neljän jälkeen nokkansa kohti yöpizzaa. Varttia vaille viisi pizzaryhmä saapuu takaisin. Nam! Hyvää oli! Viimeisetkin valvojat alkavat hyytyä. Muutaman tunnin yönet tekevät kutaa! Henkka Hyyppönenkin ehti kajauttaa ensimmäiset upeat (?) vitsinsä radiosta ennenkuin viimeiset alkoivat lataamaan akkuja perjantain excuja varten. Muutama paikallinen opiskelija jäi valvomaan lataamisprosessia paikan päälle. Kyllä Tampereen liikennelaitoksen logo on khuul! Ja sarjalippu on hyvä unilelu!
Kanisteri täynnä löpöä
Perjantai aamu, 8.00 AM. Kanisteri. Vettä? Kappas, miten kanisterissa on vielä noin paljon löpöä? Puoli kanisteria voikin olla jo hyydyttävä annos, näköjään juu. Vieraat nauttivat aamupalaansa ja paikallinen puheenjohtaja saapuu paikalle ja opastaa manselaiset kohti virkistävänväristä lipastoa. Kuka voi enää nukkua kun katselee yliopiston seiniä? Juu-u. Nyt on aika aloittaa ensimmäinen excu. Kohteena on Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopin laitos. Kierros jatkuu kohti Blankon kiltahuonetta. Onneksi huone saatiin kohtalaiseen kuntoon ennen vieraiden saapumista ja kolme päätettä on laitettu iskukuntoon vieraiden sähköisen postin tarkistusta varten. Pöytäliinakin oli muuten ihan laitettu pöydälle... :)
Seuraava kohde on... dädäää... jännitys tiivistyy, Disgusting Pizza! TOL tarjosi vieraille ilmaiset kahvit. Hmm... muutamat valitsivat kyllä kahvin sijasta mieluummin Pepsin. Miksihän? Hilipatipippan. Tässä välissä olikin sopivasti aikaa käydä vierailemassa Sigman kiltahuoneella. Merkit vaihtoivat omistajaa. Sovittiin tärskyt illalle kello 18.00. Paikaksi sovittiin Oulun Panimo. Oli kyllä puhetta aluksi Redneckistä, mutta... juu. Seuraavaksi matka kääntyi kohti teknologiakylää. Siellä kohde oli Elektrobit. Hieman hämmennystä exculaisten joukossa herätti esittelijän mennäänpäs suoraan asiaan -tyyli. Kuka tää mies on? Mitä se tekee siellä? Mikä sen nimi on? Mutta hienoa, teetä ja kahvia oli tarjolla. Kolmessa vartissa selvittiin ensimmäisestä virallisesta excukohteesta.
Viimeistä viedään
Vielä olisi hieman aikaa... on hyvä aika napsasta muutamat valokuvat. Orrella istuvat exculaiset ovat oiva kohde unohtamatta erästä puheenjohtajaa joka pääsi tutustumaan Oulun yliopiston vahtimestareiden kulkuvälineeseen. :) Hiphei! Olisi varmaan aika suunnata matka kohti linja-autoa, jonka olisi määrä kuskata koko poppoo kohti seuraavaa excu-paikkaa.
Linja-autossa, matkalla Oulunsaloon, nousi esiin mielenkiintoisia filosofisia kysymyksiä. Mitäs sanoisit jos sinulta kysyttäisiin: Onko olemassa tiedostamatonta tietoa?. Siinäpä vasta kysymys, jota voisi filosofoida... Taisi matka mennä miettiessä kun huomasimme jo olevamme perillä. Määränpää oli siis ohjelmistotalo CCC. Tarjoilu oli asiallista. Keksejä, kahvia ja teetä. (Jaffa keksit oli kylla hyviä. Nam! Kirjoittajan mielipide!) Ensimmäiseltä kierrokseltä jääneet keksit tarjottiin jakoon ja käsky kävi, että keksit on tarkoitettu syötäväksi. Kahdesti ei tarvinnut käskeä. :) Itse esittely oli asiallinen ja perusteellinen.
Jahas, iltapäivä alkoikin olla jo pitkällä. Linja-autokyyti jätti porukat letkunpuistoon ja sieltä matka jatkui kohti majapaikkaa (viimeistä kertaa, nyyh!) Ja rappusia ylös.. hitto! Siellähän onkin ovi auki! Kuka siellä oikein on... ei kait kukaan oo käynyt pöllimässä kamoja??! Paikan päältä löytyi kaksi naishenkilöä, jotka olivat ilmeisesti työntekijöita, joiden pääpaikka on toi exculaisten majapaikka. Heh, toihan kuulostikin hauskalta! Majapaikka... juu. No, kamat messiin ja suunta kohti rautatieasemaa. Vieraiden lähtö ei suinkaan ollut vielä käsillä vaan tavarat oli jätettävä jonnekin odottamaan lähtöä. Itse kirjoittajakin pääsi osallistumaan tavaroiden kantoon. Hieno punainen pikkureppu koristi selkääni... wow!
Sekalaista hyörinää
Seuraavat tapahtumat olikin vielä suunnittelematta. Tehtiin päätöksiä. Lähdettiin hiimaileen kohti kaupunkia. Btw, Panimossa aika alkoikin kulua kun televisiosta saatiin ihailla upeaa saippuaoopperaa... :) Päätettiin vaihtaa paikkaa. Vuorossa oli Madison. Tunnelma oli hieman latistunut. Kehitettiin jälleen rinki, jota jouduttiin laajentamaan useampaankin otteeseen. Rinki taisi ollakin excun muoti-ilmiö. Siinähän se aika kului istuskellessa ja ihmetellessä. Luuppilaisten puheenjohtaja lähtikin sitten kohti rautatieasemaa ennen muita luuppilaisia unohtaen kameran baarin pöydälle. Kamera ehdittiin vielä viedä mukaan. Mutta, kas kas, juna teki taas tepposen. Jälleen myöhässä. PJ palasi vielä seuraan muutamaksi kymmeneksi minuutiksi.
Kaupunkikierros jatkui. Suuntana Winger ja siellä ranskalaiset (perunat). Potut nassuun ja Nevskiin. Samanlainen odotuksen tunnelman jatkui sielläkin. Ilta kului istuskellessa, jutellessa, juodessa ja pähkinöitä syödessä. :) Lähtö alkoi olla lähellä. Osa vieraista kävi tutustamassa myöskin DNC:n tarjontaan. Vaihdettiin jälleen paikkaa. Vuorossa oli hmm... Hilpeä Huikka, jossa ei kuitenkaan kauaa aikaa vietetty. Huikan jälkeen vuorossa oli sekalaista pyörintää aseman liepeillä, mutta mikään paikka ei saanut ryhmää pidettyä paikallaan. Kello alkoi hipoa puolta yötä. Suuntana rautatieasema. Luuppilaisten vierailu oli päättymässä. Tunnelma oli haikea. Halaukset ja kiitokset olivat osana jäähyväisseremoniaa. Tyytyväisyys Oulun isäntien vastaanottoon paistoi vieraiden kasvoilta. Kutsu Tampereelle on saatu. Väsyneet vieraat astelivat asemalaiturille...
Linssilude Blankosta
